Tartu Basket Cup 2019
MaSu08 vs. Keila/Saue

Kaikki pelikuntoon

Aamun pienet kolhut saatiin pelaajilta paikkailtua ja ”kolmas kerta toden sanoo” -meiningillä, joukkueintoa uhkuen, lähdimme tavoittelemaan keskilohkon jatkopaikkaa Keila Sauetta vastaan. Vain voitto riittäisi.

Armotonta menoa

Ensimmäinen neljännes oli armotonta vääntöä. Pelivauhti ja pelin intensiteetti ehkäpä keskinkertaista. Valmentajat pohtivat pelin jälkeen, että tässä olisi ollut iskun paikka. Pojat väänsivät minkä kerkesivät ja Keila puolusti erinomaisesti. Niukkaakin niukemmassa parin korin johdossa päästiin ensimmäinen neljännes läpi. Tässä vaiheessa kaikki näytti hyvältä.

Turnauksessa pelataan kaikki pelaa mentaliteetillä ja aikanaan vuosia sitten Suomessakin ollut käytäntö, että jokainen pelaaja huilii yhden jakson, toteutuu myös tässä turnauksessa. Johtuiko sitten kummankin joukkueen pelaajavaihdoista vai mistä, Keila otti pari koria kiinni ja teki kylmästi viiden korin kaulan. Paljon tuli pojille yllättäviä pallonmenetyksiä. Tuomarit innostuivat erityisesti askelrikkeitä viheltämään. Hurjasti puolustaen ja kamppaillen pallo saatiin omille, vaan sitten ei osattu aina pitää pallosta huolta.

Kannustus heräsi ruususen unestaan

Kolmannella jaksolla pojat laittoivat hösseliksi. Aamuottelun venäläiskannustuksesta hämmästyneet masulaisvanhemmat löysivät yhteisen sävelen ja masubasket huudot kiersivät ympäri hallia kuin aalto ikään. Innostus oli ylimmillään, pojat pääsivät jo kolmen pisteen päähän. Tasoitus häilyi jo mielissä, vapaa läpiajo, upea viimeistely-yritys – pallo pomppaa rautaan, vastustajan nopea. Perään pari kohellusta ja hepsankeikkaa olimme takaisin kymmenen pisteen takaa-ajo asemassa.

Viimeinen pinnistys

Neljännen jakson lopussa, kuten pojilla tapana on, he ottivat vielä viimeisen rypistyksen. Huikeaa peliä viimeiset kolme minuuttia. Viiden pisteen päähän kirittiin. Masulle hyvä heittopaikka, vastustaja sai puolustuslevypallon. Keila viritti liikkuvat taakse, kolmen pisteen heitto sinkoutui kohti koria ja korisukka lauloi iloisia suhisevia sointujaan. Se oli siinä. Ero jäi kahdeksaan pisteeseen.

Harmittaako? Ei jäänyt harmittamaan, ei jäänyt jossiteltavaa, pojat jätti kaiken kentälle. Alempi loppusarja odottaa, ei voi mitään.

Kolme peliä jäljellä – tasollisesti olisimme toki toivoneet kovia loppupelejä – näin tällä kertaa. Piskuinen ja pippurinen Helsingin kaupunginosajoukkue maailman myrskyissä antaa todella laadukkaan vastuksen baltian mini-ikäluokan A-luokan joukkueille, hienoa pojat! Pienellä onnella tie keskisarjaan olisi ollut saavutettavissa. Vanhaan sanontaan vedoten, tärkeintähän ei ole voitto vaan reilu kamppailu – pojat lähti uimaan, ei paljon voitot ja häviöt enää paina – taitaa todellisuudessa vain vanhemmat jäädä haavojaan nuolemaan.

Pojat pelaa aamulla aivan varmasti pirteällä mielellä, tämähän nyt kuitenkin on vain, ja onneksi, koripalloa.

Huomenna on päivä uusi!