Joka ilta peli ilta

Tuskin eilisestä Kalasataman keikasta olimme toipuneet, kun Honka rymisteli läpi pahasti ruuhkautuneen Kehä I:n Suutarilan MaSu-luolaan. Pallo ylösheitolla peliin  ja innostunein mielin pojat lähtivät kamppailemaan ottelun voitosta, vaikka mielissä kaihersi niukka tappio Ricoh-turnauksesta.

Tasaisestakin tasaisempaa
Peli aaltoili päädystä toiseen, huimaa tiukkaa vääntöä, tuomarit pitivät homman erinomaisesti hanskassa. Jännitystä ilmassa. Kolmas jakso loppuu tasalukemiin 26-26.

Loppurynnistys
Harri valkku pitää pojille palopuheen. Puolustuksen kautta, suljetaan levypallot, jalkaa liikkeelle. Valmentaja vetosi oikein pelaajien tunteisiin, kehveli. Vaan sehän tehosi, jalka liikkui, levypallot hoidettiin, stoppeja tehtiin, erinomaisia avaavia syöttöjä saatiin aikaiseksi. Pojat löysivät peliin aivan uuden rytmin. Koripallojumalat myös päättivät avata korirenkaan onnistumisille ja niin kaukoheitot, läpiajot ja nopeat hyökkäykset upposivat kerta toisensa jälkeen ilman suurempia MaSu-pomppuja. Honka jäi vähän ihmettelemään, mitä nyt tapahtui? Viimeinen neljännes MaSulle 19-2, huikea taistelu, huikea voitto.

Tasaista oli tänään, nyt kävi näin,  ensi kerralla taas ehkä jo toisin. Kiitos Honka rehdistä matsista. Yksi asia on aivan varma seuraava meidän välinen ottelu on taas näkemisen arvoinen – ollaan kuulolla!